Vappu meni mukavasti kotona ollessa perheen kesken. Saatiin aamupäivästä myös Rikun äiti ja pikkusisko kylään pitkästä aikaa. Juotiin kahvia takapihalla, juteltiin kaikkea ja Emmi sai hyppiä hyppykiikussa. Emmi myös söi omena viipaleita ulkona, kun oli niin lämmin, että hyvin tarkeni. Oli kyllä aivan ihana istua omalla pihalla pelkkä toppi päällä auringon paisteessa. Oli mulla housutkin jalassa, hehheh. On kyllä sää suosinu. Onneks mun toive toteutui, ja meteorologit (?) oli väärässä. Kerrankin näin päin
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa tekemässä aamuvuoron. Hiukan kyllä jännitti, että osaako sitä mitään, mutta niin se vaan pikkuhiljaa jutut palas mieleen ja homma lähti rullaamaan. Oli kyllä ihana käydä töissäkin, eikä olla vaan kotona. Rahakaan kun ei tosiaankaan oo pahitteeks tässä taloudessa. Maanantaina kävin tekemässä välivuoron. Siellä kyllä tuli vähän töpeksittyä väsyneenä ja tuntui, ettei ne asiat ookkaan niin terävässä muistissa, mutta siitäkin selvittiin. Jospa tää tästä.
Oli se kyllä erimukava palata takaisin kotiin oman perheen luo, kun oli tajuton ikävä. Nyt vasta itekkin tajusin, että Riku oli ekaa kertaa koko päivän kahestaan Emmin kanssa. En osannu ees ajatella sitä niin, mutta hyvin heillä meni. Jätin pari muistilappua molemmille päiville ruoista ja siitä että muistaa minut hakea töistä kotiin. Nyt on taas helpompi itse olla poissa kotoa töiden merkeissä tai sitten muissa merkeissä, kun tietää, että Riku pärjää. Eihän mulla siitä mitään epäilystäkään oo, ettei pärjäis.
Tiistaina mentiin Emmin kanssa mummun luo yöks. Oli ihana käydä muuallakin yötä ja viettää ihana päivä. Käytiin n. 7km lenkillä, kun oli niin hyvä sääkin. Tälläkertaa Emmi ei vierastanut mummulaa ollenkaan ja hyvin meni yökin kaikinpuolin. Matkasänkyä tyttö tuntuu hieman vierastavan, mutta eiköhän sekin tule viimeistään kesällä tutuksi, kun lähdetään mökkeilemään jne.
Eilen vaihdettiin kokonaan maisemaa ja lähdettiin Varpaisjärvelle Rikun mummun ja ukin luo. Ihana oli sielläkin käydä pitkästä aikaa. Siellä oli muitakin lapsia pari kappaletta ja voi että, kuinka Emmi heistä tykkäsi. Rikun pikkusiskon syliin kiipeili ja seurasi tohkeissaan. Ja mitä kummaa, Emmi ei hirveästi edes vierastanut mummua ja pappaa, vaikka heitä ei ole nähnyt kuin ihan pienenä viimeksi. Niin nätisti hymyili ja höpötteli. Siellä Emmi myös oppi itse nousemaan tukea vasten selkäsuorana. Kyllä se aika menee sitten nopeaa ja joka päivä opitaan uutta. Ei ole Emmi enää pieni vauva.
Tänään meillä on vuorossa kämpän suursiivous. Kaikki vaatteet ja tavarat on levällään, kun ei eilen keretty siivoamaan. Pakko päästä kyllä myös lenkille ja ulkoilla, kun on niin ihana sää. Tätäkin postausta kirjottelen ulkona auringon paisteessa. Kesä on parasta aikaa, ei voi muuta sanoo<3
Nauttikaa nyt näistä ihanista ilmoista, kun niitä kerrankin on. Niin mäki aion tehä.
Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!
Oli se kyllä erimukava palata takaisin kotiin oman perheen luo, kun oli tajuton ikävä. Nyt vasta itekkin tajusin, että Riku oli ekaa kertaa koko päivän kahestaan Emmin kanssa. En osannu ees ajatella sitä niin, mutta hyvin heillä meni. Jätin pari muistilappua molemmille päiville ruoista ja siitä että muistaa minut hakea töistä kotiin. Nyt on taas helpompi itse olla poissa kotoa töiden merkeissä tai sitten muissa merkeissä, kun tietää, että Riku pärjää. Eihän mulla siitä mitään epäilystäkään oo, ettei pärjäis.
Tiistaina mentiin Emmin kanssa mummun luo yöks. Oli ihana käydä muuallakin yötä ja viettää ihana päivä. Käytiin n. 7km lenkillä, kun oli niin hyvä sääkin. Tälläkertaa Emmi ei vierastanut mummulaa ollenkaan ja hyvin meni yökin kaikinpuolin. Matkasänkyä tyttö tuntuu hieman vierastavan, mutta eiköhän sekin tule viimeistään kesällä tutuksi, kun lähdetään mökkeilemään jne.
Eilen vaihdettiin kokonaan maisemaa ja lähdettiin Varpaisjärvelle Rikun mummun ja ukin luo. Ihana oli sielläkin käydä pitkästä aikaa. Siellä oli muitakin lapsia pari kappaletta ja voi että, kuinka Emmi heistä tykkäsi. Rikun pikkusiskon syliin kiipeili ja seurasi tohkeissaan. Ja mitä kummaa, Emmi ei hirveästi edes vierastanut mummua ja pappaa, vaikka heitä ei ole nähnyt kuin ihan pienenä viimeksi. Niin nätisti hymyili ja höpötteli. Siellä Emmi myös oppi itse nousemaan tukea vasten selkäsuorana. Kyllä se aika menee sitten nopeaa ja joka päivä opitaan uutta. Ei ole Emmi enää pieni vauva.
Tänään meillä on vuorossa kämpän suursiivous. Kaikki vaatteet ja tavarat on levällään, kun ei eilen keretty siivoamaan. Pakko päästä kyllä myös lenkille ja ulkoilla, kun on niin ihana sää. Tätäkin postausta kirjottelen ulkona auringon paisteessa. Kesä on parasta aikaa, ei voi muuta sanoo<3
Nauttikaa nyt näistä ihanista ilmoista, kun niitä kerrankin on. Niin mäki aion tehä.
Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)