Viimeinen vauva-vuoden kuukausi pyörähti eilen käyntiin. Haikein, mutta odottavin mielin matkataan kohti taapero ikää. Kyllä vaan aika kiitää nopeaa.
Meidän pikku emännästä on tullut kuukauden aikana kunnon komentelija. Hänen tahtiin totta kai mennään ja auta armias jos satut laittamaan vaikka takaoven hänen nenänsä edestä kiinni! Jo vain. Parin päivän aikana hän on saanut kunnon itkupotkuraivarit, kun ollaan tehty juuri päin vastoin hänen tahtoaan. Hän suuttuu jos laatikko ei mene välissä olevan tavaran takia kiinni. Hän suuttuu jos lenkiltä tullessa takaovi meneekin kiinni, eikä hän pääse komentelemaan naapurin haukkuvia koiria. Hän suuttuu jos kielletään tekemästä asioita, joita hän tahtoo. Suomeksi sanottuna meillä suututaan kaikesta. Vaikka Emmi onkin välillä aika rämäpää ja mennä vipeltää jatkuvaa, osaa hän myös näyttää rakastavansa meitä. Leikkien ohella hän monesti käy halaamassa ja "pussaamassa", jonka jälkeen jatkaa touhuamistaan. Joskus aamuisin katsotaan Emmin kanssa yhdessä lastenohjelmia ennenkuin syödään aamupala.
Emmin on oppinut myös paljon uusia asioita. Meillä ollaan otettu ensinmäinen askel ilman tukea, mutta se on vielä niin hurjan jännittävää ettei niitä askelia oteta paljoa. Pikku hiljaa hyvä tulee. Tukea ei paljoa kävellessä tarvita, mutta parempi pelata varman päälle. Ei mene enää pitkään, kun tyttö lähtee kävelemään ilman tukea. Uusia sanoja opetellaan todella paljon. Tuntuu välillä, että hän osaisi puhuakkin kun kuulostaa niin samalta. Emmi osaa hienosti myös auttaa siivoamisessa. Vaikka yleensä hän minun siivotessa sotkee perässä, osaa hän myös hienosti laittaa levittämänsä dvd-kotelot takaisin laatikkoon. Uusia temppuja ollaan opeteltu myös, joiden johdosta monesti äiti saa torua. Syöttötuolissa ollessa noustaan seisomaan kesken syönnin. Lelukoriin kiivetään, jonka kautta pääsee helposti myös kiipeämään myös sohvalle. Yksi temppu video on instagramissa, jossa Emmi taiteilee itsensä hienosti kuperkeikka asentoon.
Vihdoin ja viimein juominen ihan itse sujuu myös. Tästä oon kerenny jo stressiä repimään enemmän kuin ois tarve, mutta onneksi sekin on nyt ohi. Kokeilin yks päivä huvikseni onnistuisko juominen nokkamukista helpommin ja kyllähän se onnistuu. Silti edelleen meillä on pääsääntöisesti tuttipullot käytössä ja yleensä me juotetaan. Joskus Emmi haluaa ihan itse juoda, mutta siihen ei rueta pakottamaan. Syöminen onnistuu nykyää myös paremmin. Lusikka osataan viedä suuhun valmiiksi täytettynä hienosti, mutta vielä ei tajuta tekniikkaa millä ottaa ruokaa lusikalle. Ajattelinkin (jos vaan muistaisin) ostaa muovi haarukoita ja kokeilla onnistuisko "seivästys" paremmin. Ensmäinen poskihammas puskee läpi, jonka johdosta välillä kiukutellaan urakalla.
Lempileikkeihin kuuluu ehdottomasti sohvatyynyjen repiminen ja "kaatuminen" pehmeällä alustalla. Myös hyppiminen tukea vasten, kävely ja tanssiminen kuuluu ykkös juttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)