En keksi otsikkoa

Viime päivät on menny jonkinsortin koomassa. Tuntuu, että päivät on vilahtanu silmissä ja nyt kun koittaa miettiä mitä ollaan tehty, niin mitään ei tuu mieleen. 

Olo on ollu jokseenkin hyvin väsynyt, sillä nukun yöni nykyään ihan sairaan huonosti. Nukahtamiseen menee aikaa, kun etsin asentoa jossa vois olla. Usein myös levottomat jalat iskee just sillon kun se hyvä asento vihdoin löytyy ja sittenpä sitä leikitäänkin hyrrää sängyssä. Kun vihdoin ja viimein oot nukahtamaisillas, iskee armoton kusihätä, jolloin kaikki alkaa taas alusta. Yöllä sitten heräät taas kerran kauheeseen kusihätään ja kun kömmit ison mahasi kanssa unenpöpperössä vessasta takaisin sänkyyn, ei enää unta näy. Väsyttää kyllä, mutta asentoa ei löydy ja kohta huomaat pyörineesi sängyssä pari tuntia. Samalla murehdit kaikkia maailman asioita ja stressi kasaantuu suuremmaksi ja suuremmaksi kokoajan. Asentoa vaihtaessa huomaat supistusten lisääntyvän ja tunnet inhottavaa repimisen tunnetta ympäri mahaa. Vauva pyörii ja myllertää mahassa ja mietit kuinka pitkään tätä vielä jatkuu. Mieluummin valvoisit imettäessäsi vauvaa, kuin asentoa etsiessä ja unta odottaessa. 

No mutta se siitä. Oon mä jotain aikaankin saanut. Oon siivoillu joka päivä aina jotain. Yks aamu jynssäsin hellan, uunin ja lavuaarin alla olevan kaapin. Eilen aamulla maalasin loput listat valkeaksi, joten myös remppa on saatu siltä osin päätökseen. Ja mikä parasta, tänään saatiin yhteisvoimin koko perheen kanssa yks iso stressin aiheuttaja pois päiväjärjestyksestä. Nyt on nimittäin vauvanvaatteet katottu vihdoin ja viimein läpi! Katottiin kaikki vauvanvaate laatikot läpi ja laitettiin ne semmoseen helppoon järjestykseen, josta ne on kätevä ottaa käyttöön. Karsittiin miltei jätesäkillinen vaattetta niistä poiskin ja nyt pitäis miettiä mihin ne veis. Oon niin helpottunut!! Oon koko viikoilta 30 asti stressannut, millon kahtos ne läpi. Nyt sitten yöllä supistellessa kipeästi, tuli semmonen olo että ne on pakko kahtoa nyt. Sairaalakassi pitää myös pakata pian, sillä musta näyttää, että mun maha on saanut jonkinsortin laskeutumisen yön aikaan. 

Käytiin viime torstaina Rikun kanssa kesäteatterissa. Äiti halus tarjota meille viimeisen kahdenkeskisen illan ennen vauvan tuloa ja voi kuinka tarpeeseen se tulikaan! Käytiin katsomassa Tuntematon sotilas Koljonvirranteatterissa, enkä kadu yhtään. Toki esitys oli aika pirun pitkä tauon kanssa ja jos oltaisiin tiedetty sen olleen niin pitkä, niin oltas jätetty menemättä. Kuitenkin molemmilla huonot ryhdit ja mulla vauvamaha, niin pikkusen oli selkä ja lapaluunväli jumissa. Ihana ilta, hyvä esitys ja näyttelijät. Kyllä sai hormoonihuuruissa purra hampaita yhteen, ettei itku tullut. Pari kyyneltä näytelmän loputtua pääsi. Suosittelen kyllä!

Muutenpa myö ollaanki oltu vaan kotona. Ollaan käyty ajelemassa ihan muuten vaan ja kierrelty kauppoja sisustus juttuja etsien. Meillä ei ihan hirveesti oo mitään koriste-esineitä, eikä edes tauluja seinillä. Haaveillaan myös uusista matoista, varsinkin eteiseen, olkkariin ja tyttöjen huoneeseen. Olkkarin matto on ihana, mutta materiaaliltaan niin kettumainen, kun imee jokaisen pölyhiukkasen tms itseensä, eikä sitä niin vaan puhtaaksi saa. Jotta elämä ei olisi ruusuilla tanssimista, niin meidän ihana Volta imurimme sanoi itsensä irti. Johan tuo sen 5 vuotta kestikin. Arkeen omat haasteensa tuo Emmin uhma ja kiukku. Mikään ei mene mieliksi ja pahimpina päivinä kiukutellaan ja väännetään jokaikisestä asiasta. Uusia tuulia on tulossa, sillä Riku sai opiskelupaikan alalta, joka on kiinnostanut häntä pitkään! Vielä ei tosin tiedetä alkaako hänellä koulu nyt syksyllä vai Tammikuussa, sillä hän pääsi 1. varasijalle. Jokatapauksessa opiskelupaikka on varmistettu ja se jos mikä on ihan mahtava juttu! Salaa toivon opiskelujen alkavan Tammikuussa, sillä silloin mulla olis yks käsipari lisää apuna kotona.

Pikkuhiljaa ollaan ruetta harjottelemaan potalla käyntiä. Vielä tosin ei olla sen suurempia tuloksia saatu, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Jospa pian Emmi oppisi kuivaksi, niin yksi rahanmeno olisi vähemmän. Meiltähän unohtu koko kuivaksi opettelu kokonaan, joten senkin takia ollaan hiukan "myöhässä" tämän asian tiimoilta. Tutista me ollaan päästy eroon vihdoin ja viimein, vaikka vielä sen perään kiukutellaankin. Tästä voisinkin kirjotella oman postauksen tässä joku päivä. Yöunille ja päiväunille nukahtamiset on välillä tosi hankalia, jonka johdosta parina päivänä päiväunet on jääneet nukkumatta kokonaan. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi.

Paljon olis mielessä postaus aiheita, kun vaan aika ja jaksaminen riittäis niiden kirjottelemiseen. Jospa saisin ja ennen kaikkea kerkeisin kirjottelemaan edes osan niistä tänne. My day -postausta oon myös harkinnu tekeväni nyt ennen vauvan tuloa. Sittenhän se arki taas jokseenkin muuttuu kun uusi tulokas on saapunut. Saa nähä milloin ne sitten tulee!