Lähestyvä synnytys

Synnytys lähenee ihan pikavauhtia lähemmäksi ja lähemmäksi.  Ja mitä sitä turhaa kieltämään, minä odotan sitä innolla. Odotan ja oikeastaan jopa jännitän sitä, että millasessa tilanteessa vedet menevät. Onko se illalla, kun olen menossa nukkumaan vai yöllä kun nousen sängystä ylös pissille mennessä. Odotan jopa sitä, että pääsen tuskailemaan supistusten kanssa ja kellottamaan niitä sohvan nurkassa ähkiessä, samalla ystävääni viesteillä pommittaen.

Nyt eletään raskausviikkoa 37+3 eli käytännössä eletään viikkoa 38. Vauva on täysiaikainen ja saa tulla milloin vain. Vatsa on laskeutunut hiukan alemmaksi ja vauva on valmiustiloissa tekemässä tuloaan. Kysymys kuuluukin, että milloin tämä napsahus tuntuu alamahassa ja vedet lorahtaa lattialle?

Pakko myöntää, että lääkärin kertoessa minulle kohdunsuun olevan jo hiukan pehmentynyt, olin innoissani. Aloin salaa jo googlailemaan millä keinoilla synnytyksen voisi saada lähestymään tai jopa käyntiin. Salaa toivon iltaisin nukkumaan mennessä, että jospa tänä yönä se viimein tapahtuisi. Joka aamu hiukan pettyneenä nousen ylös sängystä, kun ei se piruvie lähtenyt vieläkään käyntiin. Nyt huomaan suunnittelevani päiville tekemistä, jotta aika kuluisi nopeammin. En vaan malttaisi enää odottaa!

Itse synnytys ei pelota yhtään, mutta tottakai se jännittää. Emmiä odottaessa mulla oli kamala synnytyspelko, mutta Emmin synnytys meni niin hienosti, että pelko jäi teille tietämättömille. Itse synnytyksessä jännittää se, että kerkeänkö Kyssiin synnyttämään. Emmin synnytys meni niin tajuttoman nopeasti, että pelkään vauvan syntyvän matkalle. Onhan se toki tosi harvinaista, että vauva syntyy matkalle, mutta mahdollista kuitenkin. Neuvolan täti kehottikin lähtemään jo tunnin kellottelun jälkeen sairaalaa kohti, jotta varmasti ehtisin perille.

Kuvat rv 36+2

Toinen asia, joka jännittää on se, että entä jos en tälläkään kertaa tiedä missä vaiheessa vedet menevät. Viimeksi en tiennyt, vaikka kuinka tarkastelin neuvolantädin ohjeiden mukaan. Koska en osannut sanoa synnärille soittaessani onko multa menny vedet vai ei, niin lopputulos oli se, että kotoa lähtiessä oli ponnistuksen tunteita ja sairaalaan saapuessa olin 9cm auki. Pääsin siis suoraan synnytyssaliin puskemaan lasta ulos. Tälläkertaa kuitenkin tiedän mikä on se ponnistuksen tunne, niin osaan soittaa tarvittaessa ampparin paikalle.

Synnytykseltä toivon kipulääkettä (!!), nopeaa tempoa, sairaala synnytys (!!) ja että kaikki menisi hyvin. Hyvät kätilöt ei olisi pahitteeksi myöskään. Viime kerralla mulla oli niin huikee kätilö ja opiskelija, että jo pelkästään heidän kannustuksen takia jaksoin ponnistaa.
Saa nähdä meneekö tämäkin raskaus yliajalle, vai onko mun tuntemukset oikeassa!