Pohdintaa synnytykseen liittyen

Tänään juteltiin neuvolakäynnillä imettämisestä ja synnytyksestä. Tai noh tällä käynnillähän oli tarkoitus jutella imetyksestä, mutta meillä oli paljon kysymyksiä jotka liittyi synnytykseen. Siinähän se tunti vierähti jutellessa näistä asioista.

Ollaan Rikun kanssa juteltu synnytykseen lähtemisestä sunmuista synnytykseen liittyvistä asioista tässä lähiaikoina. Ollaan mietitty miten tehdään Neran kanssa, jos käykin niin hyvä tuuri että saadaan se perhehuone sieltä ja Rikukin jää sinne yöksi? Mistä saadaan yöpaikka Rikulle mahdollisimman läheltä Kyssiä jos synnytys ei lähdekkään käyntiin heti, hän eikä voi jäädä sinne yöksi? Entä jos synnytyksessä taphtuu komplikaatioita ja minä menehdyn? Tai entä jos lapsi syntyy elottomana? Näitä pieniä ja suuria kysymyksiä on mielessä pyöritelty. Enimmäkseen minä näitä mietin.

Mulla on synnytyspelko. Sekin synnytyspelko johtuu siitä, kun sisko menetti yli puolet (?) kehonsa verestä esikoisen synnytyksessä ja oli huonossa jamassa. Kyllä mä sen tiedän, että se ei tarkota sitä että mulle niin kävis. Jokaisellahan on erilainen synnytys, mutta silti se pelko vaan on takaraivossa.

Ei tää pelko kuitenkaan yöunia vie, tai ei vielä ainakaan. Semmonen pieni jännitys on ainakin tällähetkellä. Pitää vaan toivoo ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin eikä kenellekkään käy pahasti.
Mietittiin Rikun kanssa, että mentäis synnytysvalmennukseen tässä joku päivä. Sitä en tiedä, että onko se millään tapaa rauhottavampi/opettavainen vai tuoko se enemmän traumoja synnytyksestä jos siellä on joku video toisen synnytyksestä (niinkuin olen kuullut). Olis kivempi, jos synnytysvalmennus ois samanlainen kuin kaikissa amerikkalaisissa sarjoissa ja leffoissa. Joskus mä luulin, että se on just semmonen tai edes sen tyylinen, mutta sitten todellisuus löikin kasvoille. En mä oo tämmösistä selkoo ennen ottanu enkä ees miettiny, kun vasta nyt.

Tän kuukauden käytetyin sana googlessa on "synnytyskertomuksia". Niitä on siis tullut luettua yön pikkutunteina ihan jonkun verran. Niitä löytyy aika laidasta laitaan. On semmosia, jotka on tosi kivuliaita, pitkiä ja monimutkasia. Sitten on myös niitä helpompia, lyhyempiä ja hieman kivuttomampia. Mä niin toivon, että mun synnytys tulis olemaan helpommasta päästä, vaikka tuskin tulee olemaan sillä esikoisen synnytyshän on kaikista rankin. Ja vielä kun mulla on tosi huono kipukynnys ja pelkästään itikan pisto sattuu, niin entäs sitten synnytyksessä tulevat tuskat? Apuaaa. Enköhän mä pärjää. On mulla tuossa yks tsemppaaja, joka tukee ja pysyy vierellä.

Oli jotenkin tosi jännää, kun neuvolassa multa kysyttiin meenasinko imettää lasta. Mulle se on itsestäänselvyys, että imetän. Vähä niinkuin myös se, että jos menen naimisiin niin tietty otan miehen sukunimen. Jotenkin tosi hölmöä olla imettämättä, jos siihen pystyy eikä ole mitään sen kummempia esteitä. En muutenkaan ymmärrä, minkä takia jotkut eivät imetä vaikka lapsi ja itse äiti kykenisi siihen. Tämähän on siis pelkästään minun mielipide, jokainen tehköön omat päätöksensä ja jokaisella on omat mielipiteensä eri asioista. Kyllä mä sen ymmärrän, jos lapsi ei osaa/rupea imemään jostain syystä tai jos jostain syystä rinnan maidontuotanto loppuu eikä sen takia pysty imettämään. 

Jokatapauksessa, tämmösiä asioita meillä mietitään tällähetkellä. Varmaan tulen kirjottamaan tästä samaisesta aiheesta kerran jos toisenkin loppuraskauden aikana.
Koska raskausajan himot ovat niin ihania, niin menenkin tästä tekemään jauhelihakeittoa, hahah!