Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte itseänne peilistä ja havahdutte siihen kuinka epätyytyväisiä olette näkemäänne kuvaan? Kyllä. Mä tiedän. Mä havahduin siihen näkyyn nimittäin eilen illalla, kun laitoin Rikun pienen urheilupaidan päälleni suihkun jälkeen. Se oli ihonmyötäinen ja timmi. Mulla oli kirjaimellisesti sellanen olo, kun oisin ollu joku ylisuuri makkara liian pienessä kuoressa. Ylimääräinen nahka, jenkkikset ja läskit vaan pursusi yli paidan. Oikeen kunnolla venytti sitä kangasta, jotta näen peilikuvassani herätyksen. Tulin siihen tulokseen, että nyt on tehtävä tälle asialle jotain.
Rehellisesti sanottuna, mä en oo koskaan ollu näin pettyny omaan peilikuvaani. En koskaan. Mulla on ollu kyllä joo pienimuotonen pömppis ja hitusen jopa jenkkakahvoja, mutta en oo koskaan ollu tässä kunnossa. Puntari näytti viimeks siinä käydessä samaa lukua, kuin sillon kun rupesin odottamaan Emmiä. Se puntarin luku mua ei ahdista, mutta tää näky. Tiedän, että toi uimarengas mikä on mun mahani ympärillä on ylimääräistä nahkaa, mutta silti. Kauheeta.
Mä oon synnytyksen jälkeen joka päivä (ainakin melkein) uhonnu alottavani laihdutuskuurin ja että rupeen käymään salilla. Totta kai siellä salilla olis kiva käydä, mutta tällähetkellä ei oo ylimäärästä lähtee. Lisäksi suunnittelin lähteväni sinne rehkimään sitten, kun en enää imetä ja Emmille on hoitaja. Laihdutuskuuria mä en mielestäni tarvitse, mutta mun on aivan pakko saada tää ylimääräinen nahka kirittyä edes jonkin verran takaisin, että kehtaa kesällä lököttää rannalla. Myös nuo jenkkakahvat on saatava pois. Ruokavaliota yritän muokata terveellisemmäksi, mutta annoskokoja en voi niinkään rueta pienentelemään sillä nyt imettäessä tuntuu olevan miltei kokoajan nälkä. Voi tätä ihanuutta. Arkiherkkulakko mulla on toiminnassa jälleen kerran, eli vain viikonloppuisin syödään sipsiä ja karkkia. Toistaiseksi se on pitänyt.
Mitään kammottavaa stressiä en rupee tästä repimään, vaan aion joka päivä käydä vaunulenkillä (tietty jos sää sallii) ja tehdä joitain liikkeitä (aina kun Emmi sallii). Tosin aika puntistahan tuo Emmikin alkaa jo käydä, kun joutuu päivästä toiseen häntä kantelemaan. Siitä oiva esimerkki tänään, kun jälleen hampaita puskee eikä tyttö meenaa viihtyä muualla kuin sylissä. Pakko kehua itseäni, että Riku osti mulle eilen sipsipussin, mutta mä en oo avannut sitä mikä on jo edistystä multa. Saa nähdä avaanko ollenkaan eilisen peiliin katsomisen jälkeen, hahah. Nyt mulla on Rikun isoin paita mitä kaapista löytyy päällä, eikä ahdista enää niin paljoa. Voi kun toi ylimääräinen lähtis paidan vaihdolla pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)