Moi

Postailu jääny vaihteeks vähemmälle. Päivät vierii tajuttoman nopeesti, eikä vaan oo jaksanu avata konetta väsymyksen tai muuten vaan ajanpuutteen vuoksi. Emmin kanssa tulee touhuiltua kaikkea, eikä aika tahdo riittää vaikka Emmi viihtyy yksinkin. Blogia en kyllä silti oo poistamassa minnekkään. Tuskin tätä nyt enää kovinkaan moni lukee, mutta mukava tulla tänne aina purkamaan ajatuksia kun aikaa löytyy.

Päivät on vieriny kotona sisällä ollessa. Järkyttävät -30 asteen pakkaset saapui viime viikolla tänne, eikä todellakaan kiinnostanu lähtee tonne pakkaseen tarpomaan. Voitte vaan kuvitella kuinka ahdistavan tunkkanen olo on ollu näinä viimeisimpinä päivinä, kun ei olla päästy vaunulenkille. En muista ees millon viimeks ollaan käyty kunnon lenkillä. Sunnuntaina kuitenkin uhmattiin pakkasta ja lähdettiin ulkoilemaan. Käytiin perheen kesken aamupäivästä pikku kävelyllä ja päivemmällä kävin hieman pidemmällä naapurin ja hänen muksun kanssa. Voitte vaan kuvitella kuinka ihanaa oli käydä piiiitkästä aikaa pihalla kävelemässä. Nyt jos vähän lauhtuis tää sää, niin oispa hyvä. Vielä parempi olis jos pääsis järvenjäälle luistelemaan ja siinä samalla työntelis Emmiä vaunuissa. Mulla vaan ei oo mitään tietoo onko täällä missään semmosta mahdollisuutta.

Emmi kasvaa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Jännä aina itse huomata, kuinka paljon tuota painoa loppupelissä tulee. Nostaessa aamulla sängystä tai muuten vaan päivällä syliin sen huomaa, kuinka ei enää välttämättä jaksakkaan tehdä niitä samoja juttuja Emmin kanssa. Emmi tykkää todella paljon, kun hänet nostaa ilmaan äidin tai isän pään yli niin että kädet on suorana ja sieltä höpöttelee. Nykyään hyvä kun sitäkään enää jaksaa tehdä. Eipähän tarvii lähtee puntteja nostelemaan salille, kun on tuo pikkuriiviö olemassa, hahah. Emmi myös nykyään nojailee eteenpäin. Oli hän sitten sylissä, turvakaukalossa tai sitterissä. Varmaan rupeaa jo tekemään mieli rueta istumaan, mutta ei meillä vielä kuitenkaan istuta.

Sain tarpeekseni sohvalla nukkumisesta ja siitä kun ei nukuta Rikun kanssa vierekkäin ja päädyttiin seuraavanlaiseen ratkaisuun. Tehtiin pinnasängystä sivuvaunu. Eli siis suomeksi sanottuna otettiin pinniksestä laita alas, siirrettiin pinnis meijän sängyn viereen ja laitettiin nukkumataso samalle korkaudelle kuin meidän sänky on. Kuulosti niin helpolta, kunnes tajuttiin, että ylintaso on liian korkealla ja alin liian matalalla. Sitten me kasattiin kahden patjan alle kaks peittoo, yks viltti ja kahdet sohvapöydän tasot kovuuttamaan alustaa. Tällätavoin mä saan hiukan selkäystävällisemmän paikan nukkua ja nukkua myös oman mörököllin vieressä. Ratkaisu todettiin hyväks. Ainoo vaan, että Emmiä nukuttaessa ei meenaa uskaltaa liikkua ettei hän herää, sillä toi meidän sänky taitaa olla jo aikansa elänyt ja jouset natisee tajuttomasti. 

Ollaan pikkuhiljaa ruettu alottelemaan kiinteitä ja eilen oli vuorossa peruna. Ilmeet kertoo kuinka hyvää se Emmin mielestä oli. Ollaan pikkuhiljaa ruettu totuttelemaan myös NAN1. maitoa multa kyllä tulee, toisesta rinnasta vaan vähemmän. Kuitenkin ajateltiin, että pystyy Emmin helpommin jättämään hoitoon jos minä oon esim. hammaslääkärissä tms. Meillä kun ei rintapumppua enää ole ja siihen pumppuun ei varmaan mitään tulis. Harvoin rinnat täynnä enää on, paitsi aamuisin. Toivepostauksia yritän kirjotella ja kertokaa toki jos tulee jotain mieleen.Ajatus loppu, nyt siivoomaan. 

Hassun hauskaa viikkoa kaikille!