1kk vauva ja arjen ihmettelyä

Päivät vierii nopeesti, aika kuluu vielä nopeemmin. Päivät niin täynnä tekemistä, että ihmettelee ihan kellon juoksua "vastahan mä heräsin". Ollaan kuitenkin saatu muutakin tehtyä, kuin vain vauvelin hoitamista nimittäin pestiin ikkunat tässä pari päivää sitten Rikun äidin avustuksella. Nyt näkee ikunnoistakin läpi, hahah! Pikkasen jos oli kakkaset. Eipähän enää se lokin p*ska häiritse keittiön ikkunassa syömistä. Jaksoin jopa ruokaakin tehä tässä yks päivä, enkä Rikua vaatinu tekemään. Sekin jo sinänsä saavutus, sillä tää pieni ihminen on niin kiinni äidissään ettei meenaa rueta olemaan muualla. 

Perjantaina vietin semmoista kynttilä-rentoutumis iltaa ihan vaan beibsin kanssa. Katottiin Possee ja mainostauoilla vilkastiin Vain elämää. Sen jälkeen vaihettiin kanava kokonaan neloselle ja katottiin Transformerssia herkkujen kera tietty. Ja kyllä. Kyllä tykkään Transformersseista. Niissä on sopivasti scifiä ja ripaus komediaa jos näin voi sanoa. Levitin sohvan ja otin vauvan kainaloon, ja siinä me yhdessä köllöteltiin. Täydellistä.

Tyttömme on tuttiritarin vihollinen, sillä hän inhoaa niitä. Joskus lupsuttaa muutaman minuutin, sylkäsee pois ja yökkäilee. Mikähän siinä on. Toisaalta parempi vaan, ettei opi niin eipähän tarvitse tuttivieroitusta stressata. Oishan se tosiaan kiva, että se imemis haluissaan vois tuttia lupsutella. Nimittäin viime yö meni miltei kokonaan hereillä ollessa, kun tää pieni kärsimätön prinsessa ei ruennut nukkumaan ilman tissiä. Aina jos otin tissin pois suusta ja käännyin, alkoi ähinä jonka seurauksena tuli itku. 

Eilen oli muutenkin raskas ja p*ska päivä ihasta säästä ja aamusta huolimatta. Mulla nimittäin oli rinnassa tukos, jonka takia tissi oli tajuttoman kipee. Vaan eihän se tissikipu pelkästään yksin riitä. Pitäähän sitä muuallekkin koskee. Mulla on ollu koko tän kuukauden ajan selkä, hartiat ja niska niin jumissa, että välillä tulee ns. sähköiskuja päähän/muualle kroppaan ja huimaa. Onneks Rikulla oli lyhyt päivä koulussa, enkä joutunu olemaan kipujen kanssa yksin vauvan kanssa. Nostan hattua yksinhuoltajille, ihan oikeesti! 

Olo helpotti illan tullen. Koputan puuta.

 

Tänään meidän pieni Kirppumme on 1kk. Niin lyhyt, mutta silti jotenkin niin pitkä aika synnytyksestä. Hui! Minne tää aika oikeen juoksee?

Tänään myös suunniteltiin mummujen (mun ja Rikun äidin) kanssa kastajaisia. Oon niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että meidän molempien porukat on valmiita auttamaan tämmösissäkin asioissa. Kastajaispäivää ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta viikonloppu jona ne pidetään on jo tiedossa. Kamalan paljon kaikkee tekemistä ja suunniteltavaa kastajaisissakin. Eikö nekin vois olla jo valmiina suunniteltuna, jos ei itse jaksa suunnitella niitä? 

Aika rientää ja kello jo 20:00, joten kiireellä juoksen katsomaan Uutta päivää. Toivepostauksia meidän päivästä ja raskauden ajan muuttuneesta kropasta tulossa, kunhan kerkiän!