Toivepostaus: Loppuraskaus

Anonyymi pyysi toivepostausta mun loppuraskaudesta. Palataan siis siihen ihanaan, mutta pitkästyttävään loppuraskauteen.

Loppuraskaus oli ihanaa, mutta toisaalta myös aika raskasta aikaa. Oireita mulla ei niinkään kovin paljoa ollut. Mitä nyt perus raskaushimoja, tukalaolo mahan kanssa, mieliala heittelehti sinne tänne, väsymystä jonkun verran, harjotus supistuksia ja vihlovan polttavat kivut kohdunsuulla. 

Väsymyksestä huolimatta kävin päivittäin lenkillä kaverini ja hänen pienokaisensa kanssa. Kuitenkin ihanalla tuurillani myös minä sairastuin flunssaan, kiitos Rikun. Onnekseni kuitenkin flunssa ei niin paha ollut, että olis kuumeen nostanu mutta veto oli kieltämättä miltei kokonaan pois. Loppuajan suunnilleen vaan makasin peiton alla sängyssä ja näpyttelin viestejä kavereiden kanssa ja selailin somee. 

Raskaus meni yliajalle 5 päivää, joten voitte vaan kuvitella kuinka turhauttavaa se oli. Muutenkin olin odotellut jo siitä lähtien, kun vauva oli täysaikanen hänen syntymäänsä. Tuntu että aika ei kulje millään. Joka yö näin unta vauvasta, mutta harmikseni jouduin toteamaan ne pelkiksi uniksi aamulla herätessäni. Joka ilta nukkumaan mennessäni toivoin hiljaa mielessäni, että jospa nyt menis yöllä lapsivedet. Vaan ei. Voi sitä turhautumisen ja pettymyksen määrää. 

Synnytyspelon omaavana en kuitenkaan onneksi menettänyt yöuniani. Vaikka joo, eihän sitä kovin hyvin saanut öisin nukuttua, koska maha oli tiellä ja oli niin tukala olla. 

Lasketunajan jälkeen päätin, että en jaksa enää turhaan odottaa ja stressata millon muksu syntyy. Heitin hanskat tiskiin. Jotenkin omalla tavallaan oli jo niin kyllästynyt, että ei jaksanu enää. Päätin, että se syntyy sitten kun on valmis siihen ja sittenhän se kohta syntyikin.

Väsynyt, mutta onnellinen äiti

Hirmu vaikee kirjottaa, sillä en hirveemmin muista enää mitä kaikkee mulla oli jne. Mutta joissain postauksissa taidankin valitella olotilaa. Hahaa. Vähän tuli tekstiä, mutta jospa tää nyt jotenkin avais, millasta loppuaika oli. Tuli tuossa mieleen, että sinä päivänä kun synnytys käynnistyi, laitoin naamakirjaan kuvan apinasta, jossa lukee "I'm so ready to have this baby". Hassua. 

Toivepostauksia teen edelleen mielelläni aina kun kerkeen. Tätäkin postausta toivottiin monta viikkoa sitten ja nyt vasta pääsin toteuttamaan. Anteeksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille!