Voihan väsymys.

En oo taas muutamaan päivään käyny postailemassa. Syyn varmaan arvaatte sanomattakin. Syy siis on tadadadaaaa: väsymys! Mua väsyttää. Itseasiassa väsyttää niin sairaasti etten saa edes yöllä saatika sitten päivällä nukutuksi, Kirppu kun nukkuu päivisin ja valvoo öisin ainakin sen suurimman puoliskon. Tuntuu, että oisin jonkin sortin humalassa kokoajan kun oon niin väsyny. Päivät kuluu vauvaa hoitaessa ja "vapaat hetket" (hetket joina kirppu nukkuu) kuluu muuten vaan koomatessa sohvan pohjalla.

Oon yrittäny jättää ruoan teon, siivoomisen ja muut kotihommat Rikulle, mutta se ei oo niin helppoo. Mulla tulee hirveet omantunnon tuskat jo siitä, että Riku käy kaupassa. Jotenkin ajatus nukkumisesta päivällä samalla Kirpun nukkuessa, tuntuu väärältä. Oon varmaan edelleen liian tunteellinen ja ajattelevainen, sillä eihän mun pitäis huonoo omaatuntoo potee tämmösistä?

Kaiken lisäks tunnen itteni niin huonoks äidiks, jos en osallistu kotihommiin ja oon väsyny. Vaikka joo, oon ollu vasta reilun kaks viikkoo äiti, mutta silti. Monet illat on menny itkiessä tän asian takia. Miks sitä pitääkin ajatella näin vaikka ei sais? Hormoonit hyrrää edelleen ja väsymys painaa päälle, niin ei ihmekkään että pienetkin asiat saa itkemisen aikaan. 

Uskon, että synnytyksen aikainen valvominen painaa vielä päälle. Siitä kun sain ihan jonkinmoiset univelat kun valvoin sen kaks vuorokautta putkeen ja siihen päälle vielä synnytys. Onneks kuitenki jotkut yöt menee suhteellisen kivasti ja saa nukkua edes sen muutaman tunnin. Tehtiin Rikun kanssa ratkaisu, jonka ansiosta mä saan nukkua. Tehdään siis nykyään niin, että me nukutaan Kirpun kanssa kahdestaan levitetyllä sohvalla. Näin ollen tyttö nukkuu hyvin, mä saan nukuttua myös ja tytön herätessä tissille saan tyrkättyä tissin suuhun. Ei tarvii juosta pinnasängyn ja oman sängyn väliä. Tää meidän mukula nimittäin on kunnon tissimonsteri ja viihtyy tissillä vähän liiankin hyvin. Hän myös nukkuu mielellään äitin turvallisessa kainalossa tissi suussa. Tästä varmasti koituu ongelmia ja pientä taistelua, kun ruetaan opettelemaan omassa sängyssä nukkumista mutta se on sitten sen ajan murhe. Kuitenkin tää vauva-aika on kaikista väsyttävintä aikaa, niin teen mielelläni näin. Eipähän tartte Rikunkaan kahtoo mua, kun väsyneenä tuppaan olemaan kuin perseelle ammuttu karhu. 

 Tää meidän valinta nyt ei välttämättä kuulosta kaikkien korvaan hyvältä, mutta sille en mahda mitään. Ei se neuvolantäti ainakaan moittinu tätä meidän ratkaisua, päin vastoin. Niin ja sen takia nukutaan sohvalla, koska meidän sänkymme on liian pieni kolmen ihmisen nukuttavaks. Turvallisempi ja helpompi ratkaisu tehdä näin. Tietty me vuorotellaan Rikun kanssa, jostä myös poden huonoa omatuntoa. Äh, tyhmä minä.

Älkää nyt saako väärää käsitystä, mutta kyllä mä vaan ootan että tyttö saa jonkun näkösen rytmin syömisilleen ja nukkumiselleen. Tää aika on jokseenkin haasteellista, varsinkin kun taistelee väsymyksen kanssa. Vielä kun ei päivälläkään meenaa unta saada. 

Nyt siis kehotankin kaikkia odottajia ja teitä muita perheettömiä nauttimaan siitä, että saatte nukkua niin paljon kuin haluatte. Tää reilut kaksiviikkoa vauvan kanssa on ollut ihanaa, mutta väsyttävää aikaa. En mä tätä kyllä mistään hinnasta pois vaihtais, en todellakaan. Väsymys kuuluu asiaan.

Mutta täytyy toivoa, että näitä parempia öitä tulee tulevaisuudessakin enemmän, kuin valvottuja öitä. Jaksaisin varmasti paremmin tulla kirjottelemaan tännekkin päin. Synnytyskertomus on edelleen "työnalla" (okei, en oo alottanukkaan vielä..).  Jospa saisin sen nyt alotettua tässä joku päivä.
Muuten tänne kuuluu oikein hyvää. Vaunulenkkeily on just yhtä huippua, mitä oon ajatellukkin. Vieraita on käyny ja paljon saadaan tukea ja apua molempien porukoilta, mukaan lukien myös kaverit ja muut läheiset. Vaikka väsymys, stressi, aikaansaamattomuus ja selkä/hartija/niska jumit painaa päälle, silti oon sanoinkuvaamattoman onnellinen. Elämä on parasta just nyt.
Mutta nyt jätän vaan tän postauksen tähän.
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!