Toivepostaus: Kropan muutokset raskauden aikana.

Mä oon oikeestaan aina ollu hoikka. Enkä nyt siis mitenkään itteeni kehu tai tälleen, mutta en mä ylipainoinenkaan oo ollu. Pienestä pitäen aina terveystarkastuksissa multa kysyttiin, että maistuuko mulle ruoka. Totta kai mulle maistuu ja aina oon syöny ihan reippaan määrän lautasen tyhjäks (etenkin jos on lempiruokaa), mutta minkäs mä sille mahdan jos se ei päälle päin tai vaa'alla näy. Pituuteeni nähden oon ollu ainakin ala-asteella alipainoinen. Sillon mua monet haukkukin anorektikoksi, josta mun äitini ei tykännyt yhtään. Yläasteelle siirryttyäni painoo nousi jonkun verran ja oonkin siitä lähtien ollu normaali painoinen pituuteeni nähden. En oo koskaan pitäny itteeni läskinä tai luikkuna. Tietty jossain välin vatsamakkarat ahdisti ja kieltämättä kyllähän nuo edelleen hieman päähän ottaa. Mutta mennääs asiaan.

Raskauden aikana mulla tuli lisäkiloja n. 12kg. Toi määrä ei mielestäni ole paljoa, sillä oon kuullut että joillekin tulee lisäkiloja jopa yli 30kg edestä. Enkä nyt tarkota pahalla ketään kohtaa, jolle on tullut ton verran tai enemmän lisäkiloja. Oon aina kuvitellu, että raskaana ollessa kiloja tulee roppakaupalla ja sen takia ehkä hämmennyinki miten vähillä kiloilla pääsin. 

Raskauden alussa mulla ei pitkään aikaan näkyny minkään näköstä mahaa. Tietty turvotti ja maha pikku hiljaa rupesi kasvattamaan pientä kumpua puolen välin jälkeen. Mullahan oli alussa kamala ahistus, että missä mun maha on kun ei ollu minkään näköstä raskaus mahaa ja muilla oli. Sitä mukaa myös lantio rupesi levenemään (ainakin arvista päätellen) ja naama turpoamaan. Rinnat mulla kasvoi jo ennen mahan kasvua, hahah.

Vasta loppuvaiheessa rupes tulemaan raskausarpia mahan alueelle ja lantioihin.
Kovin isoa mahaa mulle ei kuitenkaan raskauden aikana kasvanut, mikä on mun mielestä ihan hyvä vaan.

Synnytyksen jälkeen löysä iho jäi roikkumaan (yllätys) tuohon maha alueelle ja muistoina on myös aina yhtä ihanat jenkkakahvat. Ne kyllä kerkee kiinteyttää myöhemminkin, enkä jaksa moisesta stressiä repiä. Pelkästä imetyksestä ja vaunulenkeistä mun naama on taas normaali mitoissaan ja mahamakkarat ei oo niin suuret kuin kuukausi sitten. Puntarilla en oo päässy käymään koska en omista sellaista, joten en tiiä yhtään kuinka paljon raskauskiloja on jäljellä. Jospa ei paljoa.

Nyt kävi niin hassusti, ettei mulla oo ollenkaan kuvia siitä ajasta kun en ollu raskaana. Ei edes instagramissa tai facebookissa. Jospa se ei kovin paljoa teitä haittaa.  Nää kuvat onkin jo tainnut vilkkua joissakin postauksissa, mutta virkistetään muistia millanen masu on ollut.

Meidän päivä -postaus tulossa ensiviikolla. Aattelin nimittäin tehdä sen normi arkipäivästä, helpompi niin. Tää oli tällanen lyhyt ja ytimekäs postaus kun nopeesti tämän aamukahvin äärellä rustasin. Tänään luvassa siivoilua ja vierailua.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!