Jääny taas tää postaileminen ihan unholaan. Sitä kun ei niitä ainuita "vapaa-aikoja" aina pysty käyttämään tietokoneella istumiseen, vaan pitää myös siivota tai tehdä ruokaa. Onhan tässä vielä opettelemista olla kotiäiti, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Eikös niin?
Synnytyskertomus odottaa julkaisemistaan luonnoksissa ja aattelin pistää sen tulemaan nyt joku päivä. Kuvia en jaksa siihen rueta ehtimään. Oon laiska, I know.
Meilleppä ei ihmeempiä kuulu. Ollaan vaunuiltu, nukuttu suhteellisen hyvin yötkin jopa ja kaikki on muutenkin paremmin kuin hyvin. Tietenkään pikku väittelyiltä ja kiukunpuuskilta ei olla vältytty, mutta se kuuluu asiaan. Sitä jos molemmat sattuu olemaan väsyneitä samaan aikaan.
Viime viikolla tehtiin eka kauppareissu vauvan kanssa. Jestas sitä jännityksen määrää! Mua jännitti jotenki aivan suunnattomasti, mutta olin niin innoissani että pääsin kauppaan. En ollu käyny kaupassa 3 viikkoon, niin meenas hitusen olla mökkihöperö-olo. Hahaa!
Kauppareissu meni paremmin kuin osasin odottaa, sillä Kirppu nukkui. Ei vaan älytty niitä kärry systeemejä joten Riku kanto vauvan kaukaloo ja minä juoksin korin kanssa hyllyjen välejä.
Tehtiin myös eka reissu perheen kesken viime perjantaina. Käytiin mun äidin mökillä saunomassa ja syömässä. Äiti kahto Kirppua sen aikaa kun me syötiin ja saunottiin. Illalla Kirppu nukkui niin hyvin, että pistin tuoksukynttilöitä palamaan ja katsoin kaikessa rauhassa leffaa.
Tuntuu että tää äitinä olo on yhtä suunnittelua, niinkuin se onkin.
Anteeks! Tämä postaus jää nyt tökeröks ja lyhyeks, koska sylivauva sätkyilee kuin kala kuivalla maalla ja on erittäin hankala kirjottaa yhdellä kädellä. Kyllä mäki vielä opin käyttää konetta vaikka lapsi oiski sylkyssä, ehkä. Kaikenlisäks pitäs siivota koska huomenna tulee neuvolantäti käymään. Mutta nyt ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Mä tiedän ton tunteen millaista on joskus taiteilla vauvan kanssa ja kuinka väsyttävää se voi joskus olla :) Oma aika kuluu suurimmaks osaks vain sen vauvan kanssa olemiseen, mutta voi sitä onnen tunnetta kun lapsi oppii ensimmäisiä kertoja puhumaan ja toimimaan itsenäisemmin. :) Se on jotain niin ihanaa ja ainutlaatuista se lapsen viattomuus ja kiinnostus kaikkeen :)<3 Se tunne kun oma lapsi haluaa syliin istumaan sohvalla tai kun antaa ensimmäisen suukon poskelle :) Teille tulee olemaan tulevaisuudessa uskomattomia ja unohtumattomia hetkiä ja toivon teille kaikkea hyvää! :)
VastaaPoistaVoi ihana, kiitos paljon! Ja kaikkea hyvää teillekkin kuka nyt ikinä oletkaan :) Tosiaan välillä tuntuu todella uuvuttavalta ja itkettää kaikki, mutta on tää kyllä kaiken sen arvosta. Tuo pieni tyttö on saanut mut rakastumaan itseensä niin silmittömästi ja odotankin innolla millainen hänestä kasvaa :) Ihana päästä seuraamaan oman tytön kasvua ja kehitystä :)
Poista