Avaudun

Emmi on usein sillä päällä, että ei viihdy muualla kuin sylissä. Häntä voisi pitää päivät pitkät sylissä ilman että tyttö marisee muuta kuin tissin perään. Se tässä onkin se suurin ongelma, kun mulla ei riitä kädet ja syli. Mä en voi tehdä oikeestaan mitään sillä aikaa, kun Riku on koulussa. Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllä hän leikkii puuhamatolla, jumppailee ilomielin viltin päällä lattialla ja istuu sitterissä/turvakaukalossa, mutta nukkua ei malta muualla kuin sylissä. Usein hän nukahtaa ollessaan tissillä ja siitä kun pikkuhiljaa yritän hivuttaa tissin takaisin liiveihin suojuksen kera, hän herää siihen. Jos ei siinä vaiheessa herää, niin herää siihen kun nousen ylös sohvalta. Viimeinen tikki on kun laittaa Emmin omaan pinnasänkyyn nukkumaan, siihen herätään aina. Olen kokeillut sitä, että lasken hiljaa tytön sänkyyn ja tuudittelen tyttöä liikutellen, jolloin hän yleensä nukahtaakin. Sitten kun siitä siirrytään pois, hän herää viimeistään nukuttuaan sen 15min. On hän hyvällä tuurilla nukkunut tunnin, jopa parikin tällä tavalla sängyssään mutta se tapahtuu todella harvoin. Ja noh, mähän nyt oon antanu periks sen yönukkumisen suhteen. Valvoin muutaman yön tapellen lapsen kanssa omassa sängyssä nukkumisen kanssa kunnes loppui voimat ja jaksaminen. Jaksan itse paremmin näin, että nukutaan perhepedissä ja niinhän se täytyykin tehdä.

Mua vaan tässä risoo, ärsyttää, hermostuttaa ja suorastaan vituttaa kun en saa tehtyä mitään. Ois se varmaan Rikusta mukava tulla kotiin, jossa on siistiä ja ruoka valmiina. En mä voi niin tehdä. Tai no voisin, jos hartiat jaksais Emmin painoa kannatella ilman jäätävää kipua. Ne kun on muutenki täysin jumissa. Tietysti kun Emmi hyvänä päivänä viihtyy sitterissä tai puuhamatolla, niin siinähän sitä aikaa olis mutta kuka nyt oikeesti voi jättää lastaan yksin leikkimään? Ei hänellä mitään hätää siinä olis, mutta mulla tulee jo siitä huono omatunto kun jätän Emmin minuutiksi tai pariksi yksin sitteriin/levitetylle sohvalle siksaikaa kun käyn keittämässä aamukahvit, pissillä, valkkaan hälle päivävaatteet ja haen vaipan vaihto tarvikkeet. Ei se varmasti oo paha asia, jos Emmi sen aikaa on yksin mutta se syyllisyyden tunne on karmiva. Monesti teen kotihommia niin, että Emmi on turvakaukalossa keittiönpöydän päällä ja leikkii liberolta saadun perhosen kanssa. Välillä höpöttelen tytön kanssa ja keinuttelen turvakaukaloa. Tässäkään tyttö ei aina viihdy, koska ei pääse kunnolla liikkumaan.

Mä tiedän, että Riku arvostaa mua ja ymmärtää etten voi tehdä ruokaa valmiiksi hänen ollessa koulussa, mutta kun ois se kiva itekki saaha tehtyä ees jotain. Teen kaikki kotihommat, ruoat ja kaikki, mutta silti. Musta tuntuu, että oon pilannu meidän tulevaisuuden ja kaiken, kun oon antanu lapsen olla niin paljon sylissä. Emmi siis tosiaan on semmonen sylivauva. Onhan se ihana pitää omaa lasta sylissä ja halia ja pusutella, mutta olis se kiva välillä hengätääkkin. Tuntuu, että minnekkään ei voi mennä ilman lasta ja mitään ei voi tehdä ilman lasta. Vessaan meneminenkin pitää joskus jättää myöhemmäksi ihan vain sen takia, kun Emmi rupea olemaan muualla kuin sylissä. 

Kun ruetaan miettimään sitä, minkä takia tai oikeestaan kenen ansoista Emmi on oppinut tähän niin ne vastaukset johtaavat muhun. Mähän tän lapsen oon opettanu olemaan sylissä, nukkumaan tissillä, nukkumaan vieressä jne. Tää kaikki on mun syytäni. Kyllähän Emmiä pitäis rueta jotenkin totuttelemaan olemaan omassa sängyssään jne ja varmaan antaa itkeäkki siellä sängyssään muutaman tovin ennenkuin sinne menee, mutta kuka nyt haluaa lastaan tahallaan huudattaa. Ei kukaan. Mä vaan haluisin pystyä tekemään kaikkia normi juttuja kotona, vaikka Emmi onkin täällä ja Riku on koulussa. Saan ite siitä niin paljon iloa, kun nään kuinka paljon oon saanu ite tehtyä ilman Rikun apua lapsen hoidossa. Musta tuntuu, että en tee tarpeeks täällä asioita. Että en ansaitse kiitosta tai kunnioitusta, kun enhän mä saa aikaseks mitään Rikun ollessa poissa paitsi tietty lapsen hoidon joka on se pääasia. Musta vaan tuntuu niin pahalta. Jospa tää tästä joskus helpottuis ja pystyisin tekemään kaikkia normi juttuja. Viimestään siinä vaiheessa kun Emmi on isompi.

Hauskaa torstaita kaikille!