Toivepostaus: Pinja sydän Riku

Tutustuttiin Rikun kanssa kolme (?) vuotta sitten irc-galleriassa. Annettiin toisillemme peräkonaa sydämiä eri kuviin ja sitten ruettiin juttelemaan yksityis kommentein. Juteltiin muutaman päivän ajan kaikkee mahollista, mutta sitten se jotenki yht'äkkiä jäi vähemmälle, koska seurustelin exäni kanssa silloin. 

Vuosi siitä eteenpäin "löydettiin" kesällä taas toisemme irc-galleriasta. Ruettiin taas jutskailemaan ja tutustuttiin toisiimme. Yks ilta oltiin lähössä kaverin ja siskon kanssa ryyppäämään ja sattumalta myös Riku oli juomassa. Sovittiin, että nähtäis sinä iltana pöllöskän rannassa ja niinhän me nähtiin. Huhuui, mä muistan sen kauheen jännityksen! Sydän hakkas tuhatta ja sataa. Yritin ennen rannalle menoo kitata kaljaa kurkusta alas rohkasuks vaan eihän se päähän millään noussu. Siellä me sitten Rikun, sen kaverin ja mun kaverin ja siskon kanssa istuttiin, juotiin, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin. Mä muistan varmaan vielä vanhana mummonakin sen Rikun hymyn mikä sen kasvoilla loisti kun se kahto mua ekaa kertaa. Myöhemmällä me tyttöjen kesken lähdettiin auton kyytiin jatkamaan iltaa ja nakattiin Riku ja hänen kaveri baariin. Loppuilta pistettiin viestiä.
Sinä iltana vaihettiin puhelinnumerot ja fb-kaveruudet ja ruettiin pistämään tiuhaan viestiä.
Tuona kesänä käytiin parina muunakin kertana ryyppäämässä yhdessä, mutta syksyn tullen se yhteydenpito sitten jostain syystä väheni ja loppui kokonaan.

Ei pidetty yhteyttä ollenkaan Rikun kanssa ainakaan puoleen vuoteen, kunnes eräänä tammikuisena iltana päädyin laittamaan hieman hutikassa viestiä Rikulle facebookin kautta "Missä oot? Ois kiva nähä pitkästä aikaa :)". Mun harmikseni hän ei vastannut viestiin sinä iltana, vaan sain lukea vastauksen seuraavana aamuna krapulassa. Vaihdeltiin siinä kuulumisia ja sovittiin näkevämme piakkoin.
Sovittu tapaamis päivä lähestyi ja Riku oli unohtanut koko tapaamisen. Minä reippaana tyttönä muistutin häntä siitä ja laitoin viestiä illalla, että ei nähtykään tänään. Riku pahoitteli ja saapui suorana viivana mun luokse tupakalle. Se tunnelma oli jotenkin niin ahistavan jäätävä ja puolet ajasta vaan potkiskeltiin suurinpiirtein maata ja hymyiltiin toisillemme. Ei siinä oikeen osannu puhua mitään kun ei koskaan oltu oikeen selvinpäin nähty, eikä tunnettu toisiamme kunnolla. Siitä illasta lähtien me sitten ruettiin laittamaan viestiä aika tiheeseen otteeseen ja sinä iltana me myös ihastuttiin toisiimme. Tosin Riku myönsi seurustelun alussa olleensa ihastunut minuun jo silloin kun nähtiin ekoja kertoja kesällä.
 Ruettiin myös näkemään toisiamme ja tutustumaan toisiimme enemmän. 

Nähtiin aina iltaisin "tupakan verran" lippiksen pihalla. Tuosta parkkipaikasta tuleekin aina mieleen ne ihanat vaikkakin viileät talvi-illat, joina nähtiin. Parhaimmillaan saattoi parikin tuntia vierähtää juttellessa, halaillessa ja pussaillessa tuon hurmurin kanssa. Se oli jotenkin niin uskomatonta, että joku noin ihana ja komea ihastui tämmöseen poikamaiseen tyttöön joka ei jaksa välittää ulkonäöstään tai mistään muustakaan. Siihen Riku kuulema mussa ihastuikin kaikista eniten. Pakko kehasta että tämä karvaturpa pyysi mua syömään Chapliniin hänen kanssaan, vaan enhän minä ujona tyttönä uskaltanut lähteä. Harmittaa näin jälkikäteen vietävästi, sillä kukaan ei oo ennen kysynyt syömään mihinkään kalliiseen paikkaan.

Monien näkemis kertojen ja viestittelyjen sunmuun säätämisen jälkeen, kysyin Rikulta mitä tämä meinaa, kun käyttäydyttiin kuin pariskunta. Ollaanko me yhdessä vai ei. Riku vastasi, että hänen mielestään kyllä ollaan jos vaan mulle käy ja tottahan toki mulle kävi. Virallinen seurustelun alkamispäivämme siis on 3.3.2014.

Asusteltiin omissa asunnoissa. Riku asui muutaman kilometrin päässä keskustasta ja minä asuin keskustassa. Aika kuitenkin kului enemmän Rikun luona ollessa, sillä hänellä oli koira. Ajateltiin, että turhaan sitä kahta asuntoa pitää ja tehtiin kesällä asuntohakemus ja saatiinkin aika nopeasti tää meidän nykyinen asunto. Tässä sitä ollaan nyt asusteltu vuoden päivät ja asutaankin tässä siihen saakka kunnes muutetaan isompaan asuntoon muksun kasvaessa.
Elokuun ensinmäinen päivä (2014) Riku polvistui minun eteeni ja sai myöntävän vastauksen. Joidenkin mielestä edettiin Rikun kanssa varmaan aika nopeaa vauhtia, mutta tää tuntuu oikealta.
Kaikkien vastatuulten läpi puskettiin Rikun kanssa ja nyt me ollaan oltu vuodenpäivät kihloissa ja yhdessä.

Ollaan koettu tän puolentoista vuoden aikana paljon hyvää niinkuin myös pahaakin. Ollaan riidelty, huudettu ja haukuttu, mutta vastapainoks ollaan myös rakastettu, halailtu ja pussailtu. Ollaan molemmat kasvettu todella paljon ihmisenä siitä mitä oltiin vuosi sitten. Raskaus aika ja lapsen tulo hitsasi meidät yhteen ja nyt me ollaan kuin kiinanmuuri, jota ei mikään tule kaatamaan. Tuo mies on jotenkin niin samanlainen kuin minä. Hän ymmärtää, jaksaa kahtoo mun naamaa päivästä toiseen ja ennenkaikkea pysyy rinnalla vaikka oonkin hormoonien vallassa ja pahana päivänä suutun kaikesta.

Oon maailman onnellisin. Mulla on ihana mies, ihana pieni tyttö ja ihana koira.
Vaikka mä välillä Rikua vihaankin, niin kyllä mä rakastan häntä äärettömän paljon. Elämä on parasta just nyt.