Isäinpäiväkortin askartelua

Ootte varmaan jo miettineet mielessänne sitä, kuinka helposti ja useimmiten myös turhista asioista revin kamalaa stressiä. Kyllä, myös tänään ollaan stressattu ja se stressaus jatkuu edelleen.

Mä en mikään kovin kuvataiteellinen ihminen oo ollu koskaan, enkä valitettavasti sitä ole edelleenkään. Eilen käytiin ostamassa Kirpakaupasta sormivärejä ja korttipohjat isäinpäiväkortteja varten. Googlasin ideoita kortteihin ja muutaman mallin tallensin muistiin, jotka halusin toteuttaa.

Niinkuin aina kaikkien suunnitelmien käy, myös tää mun kortti suunnitelma meni lievästi sanottuna päin seinää. Tarkoitus oli tehdä tuommosesta jalanjäljestä traktori, mutta sitten tuli jaksaminen vastaan ja jätin sen tekemättä. Toisena ideana oli, että painautettais käden jäljet kortin etukanteen ja sisälle kirotettais "Nämä kaksi pientä kättä toivottaa ukille ihanaa isäinpäivää halaten" tai jotain vastaavaa.

Päädyttiin kuitenkin jalanjälkiin, sillä aateltiin sen olevan edes hiukan helpompi. Jalanjäljet on samanpuoleisesta jalasta, mutta eikait se haittaa!

Seuraavaks sitten mietin, että miten hemmetissä saatais ne jalat maalattua ja painautettua nuihin kortteihin. Meidän tyttömme nimittäin pitää käsiä visusti nyrkissä ja varpaat kippuralla. Emmi myös on ikiliikkuja, eikä varmana pysyis hetkeekään ilman että käsi tai jalka liikkuis. Onneks google on keksitty ja siellä neuvottiin tekemään tämä painauttamis juttu vauvan nukkuessa. Kokeiltiin kyllä, mutta Emmi heräsi kylmää sormiväriä laitettaessa varpaisiin. Saatiin tähän kuitenkin hyvä ratkaisu ja minä otin Emmin tissille ja Riku pääsi maalailemaan ja painauttamaan jalanjäljet korttiin. Tehtiin muutama ylimääränenkin kortti, että on vara mistä valita.

Kortit ei edelleenkään oo valmiita. Sekin varmaan johtuu siitä, kun aattelen tänkin asian niin vaikeesti. Musta noi kortit kaipaa jotain muutakin. Ois ihana kirjottaa joku kiva värssy/runo tuonne sisäpuolelle, vaan ei löydy mitään. Tätä täällä edelleen stressailen. Noh, on tässä yö aikaa joten enköhän mä jonkinlaisen kivan jutun tonne löydä. Jos ei netistä, niin sitten pistetään runosuoni sykkimään ja keksitään itse. Kortit ei mitään maailman kauneimpia ole, mutta ajatushan se tärkein on, eikö vain?