Isänpäivä

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Meille se oli päivä muiden joukossa, sillä kumpikaan meistä ei oo tottunu viettämään sitä sen kummemmin koskaan. Mitä nyt tietysti omaa isää ja ukkia muistetaan ja hyvä syy syödä herkkuja ja juoda kahvia. Meillä "perinteenä" on ollut semmoinen, että aina isänpäivä ja äitienpäivä -aamuna leivotaan kakku tai joku makea piirakka ja viedään päivänsankarille aamukahvit sänkyyn. Tänä isänpäivänä se ei onnistunu, sillä minä nukuin pitempään Rikun herätessä Emmin kanssa. Myöskään en osaa yhtään  leipoa, joten kakun teko ei onnistunut. Kokeillaan ensivuonna!

Käytiin mun isän luona Kiuruvedellä. Siellä oli paljon porukkaa ja koko sen ajan Emmi oli kiukkuinen. Kiukkuisuus johtui Emmin väsymyksestä ja hän itki koko sen ajan mitä siellä oltiin. Pieni raasu sitten nukkui Iisalmeen tuloajan ja oli kuin eri ihminen Rikun isän luona ollessa. Ukin luona ei keretty käymään, mutta pitää käydä kunhan aika ja bensa riittää.

Mä oon aina ollut äitin tyttö. Hänelle on ollut niin helppo aina puhua kaikesta. Isän kanssa ei olla oltu oikeastaan koskaan kovin läheisiä. Hän oli aina painajais unien sankari, joka pelasti minut ennen kuin sudet söivät minut suihinsa. Vaikka oonkin täysi äitin tyttö ja isi saa mun hermot kireelle sormiaan napsauttamalla, niin on se isikin mulle tärkeä ja rakas. Mulla on ihanat vanhemmat ja myös mun lapsellani on maailman parhain isi, joka varmasti tulee suojelemaan pientä prinsessaa maailman vaaroilta ja rakastaa häntä ainiaan.

Muuta ihmeitä meille ei kuulukkaan. Eilen oli megaväsy-päivä, eikä jaksettu ruokaakaan tehdä. Tänään meenaa hieman olla sama homma, mutta eikun kahvia naamariin niin eiköhän tuota jollain aikaa piristy. Tänään kun ei lenkillekkään taida päästä vesisateen takia, plaah. Ajatus ei kulje yhtään eikä tää tekstikään sen paremmin luista, niin jätän tän nyt vaan tähän. Postaus ehdotuksia otetaan avosylin vastaan.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!