tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kun mikään ei riitä

Meidän pieni rimppakinttumme on tehnyt syömälakon. Mikään ruoka ei kelpaa. Oli se sitten lempiruokaa tai jotain aivan uutta. Tätä on jatkunut nyt perjantaista lähtien. Luulin perjantain syömättömyyden johtuneen vieraista, mutta eipäs ollutkaan niin. Ihan sama mitä hänelle annat nokan eteen niin ei. Yleensähän Emmi tykkää natustella itse leipää, omenaviipaleita, banaanikin on uponnut ja lihapullia/tikkuja. Nyt ei nekään kelpaa. Aamuisin ja iltaisin saa keksimällä keksiä mitä hänelle antaisi, ettei tarvitsis pelkkää maitoa juottaa jota hän pyytääkin kovaan ääneen.


Eilen illalla kokeilin uutta. Tein Emmille mikromunakasta, sillä tiesin ettei puuro tai mikrossa tehtävä kaurahiutalepilttimössökään uppoa. Se mikropuuro meni pieleen, mutta annoin sitä silti. Arvatkaa maistuiko Emmille sekään? No ei. Tänä aamuna sitten päätin kokeilla mikrossa tehtävää kaurahiutalemössöä, johon tilsin yhden banaanin. Ajattelin sen banaanin tuovan paljon hyvää makua, mutta ei uponnut sekään. Korkeintaan otti pari haukkua josta saattoi mennä pari murusta mahaan saakka, kunnes hän päätti rueta heittelemään loput ruoat lattialle. Mukavaa. 


Niin turhauttavaa ja niin stressaavaa, että vaikka mitä ikinä annatkaan hänelle syötäväksi niin mikään ei kelpaa. Aina heitetään kaikki ruoat lattialle. Eilen maistui viinirypäleet, mutta tänäään ei maistu nekään. Turhauttavaa tehdä "vaivalla" ruokaa, jota voisi antaa myös Emmille kun ei hän syö sitä kuitenkaan. Eihän nyt näin isotyttö pelkällä maidollakaan elä. En yhtään ihmettele jos ei paino ole noussut ensiviikolla olevaan neuvolakäyntiin mennessä, jos tämä syönti jatkuu pidemmänkin aikaa näin. Saadaan varmaan pari valituksen sanaa, mutta eihän toista voi väkkipakollakaan syöttää..
Mä niin toivon, että tämä pikaisesti ohimenevä vaihe!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan asiallisesti! :)