Syyllisyys ja huono omatunto

Niinkuin instagram -seuraajat ovat huomanneet, olin viikonlopun ja maanantain töissä. Jatkoa on tiedossa torstaina ja tulevana viikonloppuna myös. Teen siis sijaisuuksia silloin tällöin kun on tarvetta.

Syyllisyys ja huono omatunto. Niitä minä tunnen juuri nyt. Juuri tästä asiasta. Asiasta, joka on ihan normaali. Josta ei pitäisi tuntea syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa, vaan olla iloinen ja onnellinen. Se, minkä takia tunnen näin on, että minulla on kotona pieni lapsi. Lapsi, joka täyttää parin viikon päästä 10kk ja tarvitsee äidin lähelleen. 

Emmi on nyt ollut kotona Rikun kanssa ja heillä on mennyt paremmin kuin hyvin. Silti minusta tuntuu niin pahalta kun käyn töissä. Jotenkin tunnen velvollisuudeksi olla kotona lapsen kanssa, koska olen äiti. Haluan käydä töissä, sillä raha ei tässä taloudessa ole pahitteeksi ollenkaan. Päinvastoin! Siksi juuri ajattelinkin, että samahan niitä töitä on silloin ottaa vastaan kun niitä on tarjolla. Rahan lisäksi hyvänä plussana tulee myös se, että tuo työpaikka ja työntekijät ovat mukavia ja viihdyn työssäni. Vieläpä kun Riku pystyy olemaan Emmin kanssa kotona, niin mikäs sen parempi.

 Tiedän, että he pärjäävät kotona, mutta silti tuntuu niin väärältä. Suorastaan pelottaa, että Emmi ajattelee äidin "hyljänneen" hänet kotiin, että äiti ei jaksa olla kotona enää eikä rakasta. Asia ei todellakaan ole näin. Meidän pieni prinsessa on tärkein ja rakkain maailmassa. Tekisin mitä vaan hänen vuokseen. 

Monet laittavat lapsen päivähoitoon jo puolvuotiaana, mutta minä itse en halua laittaa Emmiä vielä hoitoon. Ajattelin, että sitten on hyvä laittaa hänet hoitoon kun ikää on vähintään se puoltoista vuotta. Tämähän siis käy kuin kirsikka kakun päälle, että Emmi saa ola turvallisessa ympäristössä kotona isän kanssa, kun äiti käy hankkimassa rahaa. Enhän minä suinkaan päivittäin töissä käy, vaan käyn silloin kun on tarve ja kun on sopiva ajankohta. Edelleen Emmi tulee ensinmäisenä, sitten vasta työt ja muut.

Sanokaa mulle, että ei oo väärin käydä töissä välillä! Kertokaa omia kokemuksia (jos löytyy). Vertaistuki on enemmän kuin tervetullutta.

Välillä ihan ottaa päähän, kun ajattelen ihan liikaa ja sitä mukaa stressaan äärettömän paljon. Tällä postauksella ei nyt taaskaan ollu päätä eikä häntää, mutta tulipahan terapioitua omaa mieltä!