Mun yksi suurimmista peloista on hammaslääkäri pelko. Kukaan tuskin hammaslääkärissä olosta nauttii, mutta mulle edes ajatus hammaslääkäriin menosta luo paniikkikohtauksen. Siihen ei edes sitä menoa tarvita, kun ajan varauskin saa itkun kurkkuun. Ahdistaa, itkettää, pelottaa ja tuntuu ettei happi kulje.
Mun hammaslääkäri pelko sai alkunsa silloin kun olin pieni. Mun silloinen hammaslääkärini oli nätisti sanottuna vanhan kansan rouva, joka oli hyvää vauhtia lähestymässä eläkeikää. Tämä rouva oli jokseenkin äkäinen tiuskija, jonka otteet ei ollu niin hellävaraisia. Paljon toruja aina sain, enkä edes palkkio tarraa koskaan saanut kannustukseksi. Jokainen hammaslääkäri kerta alkoi ja loppui itkien, eikä pidä unohtaa sitä, että joka kerralla myös äiti oli mukana pitämässä kädestä kiinni.
Pelon aiheuttajana toimi myös mun isoveljeni kauhuelokuva, joka sekin sattumoisin kertoi hammaslääkäristä. Siinä mies hammaslääkäri poraili ihmisten hampaita ja se pora aina "lipsahti" hampaan ohi. Olihan siinä vaikka mitä muuta kauheutta, mutta en halua muistella sitä elokuvaa tämän enempää. Hyi olkoon!
Mulle on aina tullu helposti hampaisiin reikiä ja totta puhuen teini aikoina ei oikeen tullut pidettyä huolta leegoista. Raskaus aika näkyy myös vahvasti hammaskalustossa. Vaikka en niinkään mistään karkista tai muutenkaan sokerista oo koskaan välittänyt, niin silti niitä vaan tulla tupsahtelee sieltä täältä. Poraaminen ja puudutus siis on mulle tuttuahuttua jo pienestä pitäen. Se jos mikä onkin epämiellyttävää.
Vaikka tiedän, että ei sinne hammaslääkäriin kuole, niin silti edes ajatus saa aikaan paniikin. Joka kerta saa aina itseään yrittää tsempata odotushuoneessa ja yrittää olla itkemättä. Hammaslääkärin haju, maku ja kaikki saa mut pelon valtaan. Se odotushuoneessa istuminenkin on niin piinaavaa, kun yleensä mun tuurilla se aika on aina 5-15min myöhässä ja kakkahousussa itkua pidätellen istun odottelemassa omaa vuoroa. Kuulen muista huoneista porien huutavan ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Muut odottajat kahtoo mua ihmeissään miks oon niin hermostuneen olonen ja silmät vedestä märkänä.
Jos totta puhutaan, niin äiti oli yläasteella ollessanikin monesti pitämässä kädestä kiinni. Muuten en olis uskaltanut mennä ollenkaan. Aina jos äitini sattui olemaan silloin töissä kun mulla oli hammaslääkäriaika, niin mä en menny sinne ollenkaan. Edelleen yksin meno hammaslääkäriin tekee tiukkaa, mutta pakko sinne on mennä. Viime viikolla sain tarkastusajan itselleni varattua tiistaille Rikun avustuksella. Purskahdin vastaanotto huoneessa itkuun ja sanoin, että mua pelottaa ihan tajuttomasti. Onneksi tämä hammaslääkäri oli erittäin ymmärtäväinen ja juteltiin pelosta ja siitä, mikä sen aiheuttaa. Tarkastuksen ja kuvien ottamisten jälkeen juteltiin hetki tulevasta. Kerroin haluavani nukutushammashoitoon, sillä se tulis jopa halvemmaksi mun tapauksessa. Päätettiin kuitenkin kokeilla ensin kerran tai kaks rauhottavan kanssa normaalisti hammashoitoa ja tänään mulla onkin eka kerta esilääkityksen kanssa. Mua jännittää, mutta toisaalta odotuttaa. Pelottaa, että esilääkitys ei toimi ja istun hammaslääkärintuolissa kakkahousussa paniikissa. Mä niin toivon, että se vaikuttais muhun niin, että en muistais koko käyntikerrasta yhtään mitään. Pitäkää mulle peukkuja!
Jos siellä lukijoiden/vierailijoiden joukossa sattuu olemaan hammaslääkäri pelkoa poteva ihminen, niin vertaistukea saa antaa ja saa sitä myös multa takaisin. Mielelläni kuulisin myös muiden kokemuksia esilääkityksen kanssa hammaslääkäri käynnistä ja nukutushammashoidossa käyneeltä. Mun sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ja noin tunnin päästä pitäis olla valmis lähtemään ottamaan rauhottavalääke. Huui! Nyt yritän rauhottua ja ajatella jotain aivan muuta.
Mukavaa torstaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti! :)